Paneeli: Liikunta-ala: Valmentajan ammattitaito vs. muut tekijät

Samana viikonloppuna, kun koko Valtti training kokoontui ja syntyi paneeli ruokavalio vs. dieetti, koostettiin myös toinen paneeli keskustelu. Keskustelu on paneeleillemme tyypillisesti värikästä!

Olen isompi ja kireämpi, joten olen parempi myös valmentajana


T: Mielestäni tämä on aika lailla jäänne ajalta ennen tieteelliseen näyttöön perustuvaa harjoittelua. Aikanaan parhaat valmentajat ovat olleet itse kovaa treenanneita, muita isompia tyyppejä jotka ovat todistaneet tekemällä osaavansa tehdä jotain oikein. Puhutaan myös ajasta jolloin naturaalikehonrakennus ei ollut erikseen kilpailtava laji.


J: Juurikin niin, että ennen vanhaan tavallisen saliharrastajan osaamisen mittari oli, että olit tehnyt edes jotain oikein, jos olit pystynyt kasvattamaan omaa lihasmassaa huomattavasti. Vaikkakin saattoi olla, että kyseinen henkilö sijoittuu Gaussin käyrän toiseen ääripäähän esimerkiksi MRV:n (Maximum Recoverable Volume) suhteen.


P: Kyllähän isot ja vahvat yksilöt tekevät väistämättä jotain oikein. Mutta se mikä toimii A:lle ei välttämättä toimi B:lle, koska yksilöllisyys ja turvallista kehitystä.


J: Mikä sitten on epäturvallinen kehitys?


P: Esimerkiksi nivelten kestävyys. Toinen voi vaan vetää isoilla painoilla ja huonolla tekniikalla ja kasvaa, kun toinen saattaa loukkaantua pienestä tekniikkavirheestä. On keino saada 5kg tutkitusti ja turvallisesti lisää lihasta vs. BRO sanoo että näin saa lisää lihaa. Eli epäturvallinen kehitys = tehdään asioita jotka sisältävät suuren loukkaantumisriskin siinä toivossa että se vie eteenpäin.





J: Yleensähän tutkimustulokset on keskiarvoja, joita on pakko soveltaa käytäntöön ja lähteä siitä haastamaan itseään lisää. Ja itsensä haastaminen ja ylittäminen on aina vaarallista?

P. Esim legendat Seppo Rädystä ja hänen treenimetodeistaan (“Eihän tässä, nostat vaan sitä rautaa.” jne.) ei aina toimi kaikille.


T: Tässä stereotypiassa otetaan se salin, nettiyhteisön tai skenen isoin ja vahvin ihminen, jolla todennäköisesti on aloittelijaan verrattuna palautumista tehostavia komponentteja mukana harjoittelun ohessa. Etenkin nykypäivänä naturaalius tuntuu vieläkin harvinaisemmalta. Lahjakkuustekijät näyttelevät myös erittäin isoa roolia kaikessa kehityksessä. Jos verrataan tieteelliseen näyttöön perustuvia metodeja maailman kymmeneen parhaaseen vaikka kehonrakennuksessa, niin he eivät välttämättä ole päässeet maailman kymmenen parhaan joukkoon treenimetodiensa ansiosta vaan vähän jopa niistä huolimatta.


J: Moni haksahtaa noiden internetissä olevien kovakuntoisten henkilöiden luomaan harhakuvaan, että heidän ohjelmansa kopioimalla päästään automaattisesti samaan kuntoon. Siinä ei usein ajatella yhtään sitä että aloitettaessa palautuminen ja kuormituksen sietokyky ovat täysin eri tasolla huippuihin nähden. Oma kokemus Muscle & Fitness -lehtien 4-jakoiset ohjelmat supersarjoineen ja volyymeineen. Ja kehitystä ei tullut juuri ollenkaa.


T: Kun sanoit ettet ollut kehittynyt juuri ollenkaan niin täytyy muistaa lahjakkuustekijä. Sulla on hyvä rakenne. Ja oot puhunut että oot aina ollut nopea lapsena, joten sulla on todennäköisesti suuri osa lihassoluista nopeita lihassoluja, joiden kasvupotentiaali todennäköisesti on suurempi.


J: Toisaalta mietin, että olisinko jossain muualla, jos en olisi aikaisemmin kompuroinut ohjelmakopiointien kanssa. Voisin jossitella, että en välttämättä olisi yhtään sen lihaksikkaampi kuin mitä voin olla viiden vuoden päästä.


T: Pelkästään siinä on hyvä esimerkki että kireämpi ei aina ole parempi valmentamaan toista, on että mä valmennan sua. Jos otetaan kadulta joku keskivertovastaantulija ja laitetaan Joonas ja minä seisomaan ilman paitaa hänen eteensä ja sanotaan että valitse valmentaja. Todennäköisesti hän valitsee Joonaksen, Jolloin Joonas sanoo että itse asiassa tää viereinen kaveri tässä on mun valmentaja. Muistaakseni joko Utti Hietala, 3DMJ. valmentajat podcastissaan tai Layne Norton (tai kaikki) ovat sanoneet, että katsoessaan urheilijaa he eivät mieti haluavansa kyseisen urheilijan valmennukseen, vaan tuon urheilijan valmentajan valmennukseen.


T: Suurin osa maailman parhaista naturaalikehonrakentajista näyttävät BRO-termein DYEL.ltä (Do You Even Lift). Katsokaa vaikka Eric Helmsin tai Alberto Nunezin kuvia, jossa heillä on pitkähihainen paita vastaan ko. herroja lavalla. “BOOM”.

Yleisesti urheilussa valmentaja on harvemmin urheilijaa parempi. Valmentaja löytää nyansseja joita jalostaa edelleen tai korjata pois. Vaikkapa kenialainen huippujuoksija on ostettu Qatariin ja häneltä kysytään miten kehittyi niin hyväksi juoksijaksi? On vastaus todennäköisesti “Juoksemalla”. Tämä on varmasti totta, koska lahjakkuustekijät. Omien lahjakkuustekijöiden väheksyminen on mielestäni muiden vähemmän lahjakkaiden kovan työn väheksymistä.


P: Miksi ihmiset kysyvät urheilijoilta valmennusvinkkejä? Monesti sivusta katsoessa nähdään urheilija vain suorittamassa. Urheilijat tekevät kovalla tasolla paljon omatoimista harjoittelua. Sivustakatsoja ei näe valmentajaa antamassa treeniohjelmia ja progressioita. Urheilija ja valmentaja saattavat kohdata ihan muualla kuin treenipaikalla, joten luonnollisesti valmentajalta ei samalla tavalla tulla kysymään asiasta. Urheilijalta siis kysytään miksi hän tekee jotain harjoitusta ja millä hän kehittyy, sillä oletuksella että sama toimisi kenelle vain irrallisena osana. Mutta urheilija ei välttämättä osaa soveltaa tietämäänsä muiden tarpeiden kanssa treenavalle, joten saadun tiedon hyöty jää alhaiseksi.


J: Juuri näin. Urheilija saattaa osata autoreguloida omaa tekemistään, mutta kun tulee päinvastainen ongelmakohta, kuin urheilijalla yleensä. Ei hän osaakkaan enää soveltaa eteenpäin.


Ryhmäliikuntaa on kiva ohjata, kun siinä saa samalla oman treenin


P: Liikunnasta nauttivana ihmisenä se on parhaimmillaan erittäin mielekästä, kun pääsee itse tekemään. Mutta jos ohjaajalla on selkeä tavoite muussa harjoittelussaan, vie ryhmäliikuntatunnin vetäminen energiaa ja palautumiskapasiteettia pois varsinaisesta tavoitteellisesta harjoittelusta. Pahimmillaan ohjatessa hikoilu on mukavaa ja hauskaa henkisiä voimavaroja lisäävää tekemistä, mutta samanaikaisesti se voi sotia omia treenitavoitteita vastaan. Isompi kuva on nähtävä tässäkin.


J: Onko sulla sitten jotain omia lemppari tunteja tai ryhmäliikuntoja, joita tykkäät käydä pitämässä saaden siitä samalla itse harjoituksen annin. Esimerkiksi kehonhuollot?


P: Kehonhuollot ehdottomasti. Niistä todennäköisesti on vaan omaan tekemiseen hyötyä. Mutta eihän ryhmäliikunta tarkoita että vedetään 100 lasissa mukana, ellei nyt satuta ohjaamaan musiikin tahtiin koreografiaa. Muuten demotaan liikkeet jonka jälkeen kierretään opastamassa ja ohjaamassa. Mutta alkuperäiseen kysymykseen, onhan se kivaa ohjata, mutta se ei saa syödä omaa tekemistä.


J: Onko sitten mahdollista saada näitä tunteja huomioitua omaan treeniin. Vai viekö se keskittymisen itse ohjauksesta ja asiakkaista pois?


T: Mielestäni lähtökohtaisesti jos ohjaaja lähtee tunnille tekemään omaa treeniä, ei hän silloin kunnioita asiakasta. Se vie keskittymisen pois ohjauksesta ja asiakkaasta. Ja heitä vartenhan siellä ollaan ohjaamassa. Toki mielipiteeseeni vaikuttaa myös omien tuntieni luonne. Näytän liikkeen ja menen sen jälkeen antamaan yksilöllistä palautetta, koska valtaosa tunneistani on voima- tai painonnostoa painottavia tunteja. Jos tunnille menee ajatuksella “tästähän saa kivan treenin samalla” halveeraa siinä osallistujia.


J: Ymmärrän pointin ja oon ehdottomasti samaa mieltä, mutta mietin sitä mitä Pekko sanoi tanssillista tunneista tai vaikka esimerkiksi konseptitunneista, niin siinähän saattaa ohjata täysin automaatiolla ja tehdä sivussa omaa treeniä. Niin onko se silloin asiakkaan halveeraamista? Konseptitunneilla kun tehdään jokaisella kerralla samat liikkeet ja sanotaan samat asiat samoissa tilanteissa, joten ohjauksellinen osuus sujuu varmasti tietyn pisteen jälkeen kuin itsestään.


P: En näe että siinä on mitään väärää. Jos oman tyylin puitteissa pystyy nauttimaan ohjaamisesta niin että se näkyy ulospäin, näkyy se positiivisesti vuorovaikutuksessa.


J: Mutta onko väärin että pitää treeninä?


P: Ei, mutta asiakas ei saa kärsiä siitä. Missään nimessä ei saa mennä oma treeni edellä.


T: On tärkeää, että oma hyvä fiilis näkyy tunnilla. Tähän väliin throwback siihen kun ohjasin pelkästään kunnallisella puolella. Mielipiteeseeni liittyy myös se, että jos tein ryhmäliikuntatuntia omana treeninä samalla kuin 50+ ylipainoinen henkilö treenaa, niin miltä tästä asiakkaasta tuntuu nähdä olevansa huomattavasti eri tasolla kyseisessä treenissä? Uskoisin sen tuntuvan ainakin jollain tasolla tosi lannistavalta nähdä että, hän jää jälkeen samalla kun ohjaaja tekee paljon raskaammin tehtävän liikkeen ja puhuvan samalla. Katsoin aina ohjatessa ryhmän keskiarvoisen kunnon ja tein sen mukaan. Sanoin että saa tehdä minua nopeammin ja hitaammin, mutta pitää kuunnella omaa fiilistä ja kroppaa ja tehdä sen mukaan. Itselle ryhmäliikuntatunnit ovat ennen kaikkea hyötyliikuntaa ja NEAT.ia. En ole tunnilla näyttämässä että olen kovassa kunnossa ja kova äijä. Jos ohjaajan pitää tunnilla näyttää että on kovassa kunnossa ja boostata omaa egoaan, kannattaa miettiä alan vaihtoa. Olen samaa mieltä Pekon kanssa, että asiakkaan treenin täytyy olla etusijalla.


J: Miten sitten tasoltaan vakioidut konseptitunnit? Onko väärin tehdä silloin oma treeni samassa?


T: Jos saat ilman lisäpainoja tehtävästä tiettyyn vakioituun toistomäärään eli koreografiaan sidotusta tunnista sen tunnin hyödyt itsellesi. Ei ole väärin sanoa saavansa oma treeni tunnista. Kyllä itse kun ohjasin liikkuvuus-tunteja, sain niistä myös oman kehonhuollon.


J: Jos ohjaa tuntia jossa on mahdollisuus saada omaa kehoa stimuloivaa aktiivisuutta, niin miksei? Eihän sen välttämättä tarvitse olla sama harjoitusvaste kuin asiakkaille. Esimerkiksi jos asiakkaille on intensiivinen vauhtikestävyystunti, niin miksei itse voisi tehdä samaa ohjaamiseen keskittyen siten, että saa peruskestävyysvaikutuksen itselleen, jolloin sen voi sisällyttää omaan harjoitteluohjelmaan.





Kannattaa vetää valmennettavalle niin kova treeni että tajuaa olevansa huonossa kunnossa ja tarvitsevansa valmentajaa


P: Itseisarvona ja väittämänä tämä on naurettava. Mutta valitettavasti on myös ihmisiä, jotka mieltävät treenin olevan hyödyllinen vain jos ovat aivan loppu treenin jälkeen. Nämä asiakkaat ovat usein niitä joiden suhde liikuntaan on joko täysillä ja rajoilla aina tai joilla on hankaluuksia treenata säännöllisesti eli quick fixaajia. Väittämässä on ajateltu asiakkaan maailmankuvaa, jossa ajattelee kovaa treeniä olevan ainoa hyvä.


J: Mutta nyt on kyseessä valmentajan näkökulma asiaan, ei asiakkaan tuntemus. Eli onko tämä valmentajan ajatus seurausta asiakaskunnan halusta saada kovia treenejä valmentajalta. Onko siis väärin antaa asiakkaalle mitä hän haluaa, vaikka hän ei siitä niin paljoa hyötyisikään. Onko asiakas tässä aina oikeassa?


P: Nyt kyse on valmentajana moraalista. Osa maksaa vaan saadakseen pahan olon. Jos asiakas ei ymmärrä mikä häntä hyödyttää eikä valmentaja halua oikaista käsityksiä ja haluaa vaan saada asiakkaalta rahat pois. Omaan valmennusfilosofiaan ja moraalisiin arvoihin tämä ei istu.


T: Juurikin näin mitä Pekko sanoi. Kyse on valmentajan moraalista ja osa asiakkaista maksaa saadakseen tappotreenin aina vaikka siitä ei olisi heille varsinaista hyötyä. Voin olla väärässäkin, mutta mielestäni valmentaja ei ole ikinä meittimässä asiakkaan rahojen saamista vaan asiakkaan eteenpäin viemistä.



3DMJ-valmentaja Jeff Alberts Instagram storyssä syksyllä 2018


T: Näkökulmani on että valmentaja on opettamassa, kouluttamassa ja jakamassa tietoa siitä millä saadaan hyvää kehitystä, jotta asiakas ei tulisi riippuvaiseksi valmentajasta. Valmentajan tehtävä on opettaa asiakkaalle niin paljoin kuin hän aikaraamien puitteissa kykenee. Jotta asiakas pystyisi jossain vaiheessa jatkamaan perustreeniä ilman valmentajaa. Ja samalla antaa asiakkaalle se treeni. Ei saa kuitenkaan ylivalmentaa, vaan tiedon jakaminen täytyy suhteuttaa asiakkaan tasoon.


J: Jos asiakas haluaa vaan nauttia treenistä ja saada kerran viikossa sen kovan treenin ja hyvä fiiliksen. Treenillä välttämättä ei ole muuta tavoitetta kun saa hyvän mielen kovasta treenistä.


P: Joonaksella on pointtia. Liikunnan ei aina tarvitse olla vaan fyysistä pääomaa. Liikunta on parhaimmillaan fyysisten hyötyjen lisäksi henkisen puolen nollausta. Jos haluaa vaan sen kovan treenin, niin antaa mennä vaan! Asiakkaalle kova höyryjen päästely kerta viikkoon ja asiakas on tyytyväinen, samalla hyvä valmentaja osaa ujuttaa sinne myös muita liikunnan terveyshyötyjä.


J: Juuri näin, liikunta on paljon muutakin kuin vain ultimaattista suorituskykyä havittelevaa toimintaa. Onko siis valmentajan tehtävä yrittää saada asiakasta tajuamaan kokonaiskuvaa. Jos asiakas ei tätä halua onko valmentajan tehtävä myös opettaa ja valistaa asiasta?


P: Tässä tullaan siihen mistä Tuukka sanoi, valmentajan tehtävä on ohjaamisen lisäksi valistaa ja tehdä asiakas tietoiseksi siitä mistä saattaa hyötyä. Esim. valtaosalle on hankalaa se kuuluisa kehonhuolto. Jos tunnilla kysyy, “kuinka moni tekee tätä kotona?”, nousee aika harvoja käsiä. Silloin tulee muistuttaa asiakkaalle että näitä olisi hyvä tehdä myös muutenkin, koska aika pian tulee se hetki ettei enää hyödy niistä.


T: Tätä voi verrata “molempia hyödyttävään kaverisuhteeseen”. Molemmat saavat tietoisesti hakemansa asian siitä. Asiakas saa kovan treenin ja valmentaja saa korvauksen. Kokemukseni on, että aina kun olen ottanut enemmän valistavan näkökulman valmennustilanteeseen, niin asiakas on ollut tyytyväinen ja kiitellyt että nyt hän tietää miksi hän tekee asioita näin. On tärkeää että asiakas kokee oppineensa liikunnasta tarpeeksi pärjätäkseen itsekseen. Kun tulee taloudellinen tilanne, jossa yhteiset treenit eivät ole enää mahdollisia, niin asiakas ei ole hukassa. Olen huono myyntimies, tiedän sen. Valmentaja mentaliteetti ei saa olla: huuda asiakkaalle, laskea toistoja ja ottaa rahat pihalle. Jos me Valtti trainingin valmentajat ajattelisimme näin, ei Valttia olisi olemassa. Tästä olemme kaikki samaa mieltä.





J: Onko valmentajan tehtävä siis antaa mitä asiakas haluaa vai mitä hän tarvitsee? Täytyykö valmentajan yrittää saada asiakas ymmärtämään mitä hän tarvitsee ja saada hänet haluamaan mitä hän tarvitsee?


T: Jos asiakas tulee autokorjaamoon ja on sitä mieltä että autosta pitää vaihtaa jakohihna ja autokorjaaja on sitä mieltä että hihna on fine, mutta jarrulevyt pitää vaihtaa. Vaihtaako mekaanikko tässä tilanteessa hihnan vai jarrulevyt? Sama juttu valmennustilanteessa. Joonaksen kysymykseen, valmentajan pitää ohjata asiakas ymmärtämään mitä tämä tarvitsee.


P: Valmentajan vastuu asiantuntijana on tuoda ilmi eri vaihtoehtoja asiakkaalle, koska saattaa olla että asiakas ei välttämättä osaa edes etsiä uutta ratkaisu ongelmaan. Jolloin valmentajan on toimittava mekaanikkona joka paikallistaa vian ja tuo sen asiakkaalle tietoon.


Hyvä tyyppi vs. hyvä valmentaja


T: Jokainen hyvä valmentaja on myös hyvä tyyppi. Voit olla tuloksekas valmentaja ilman että olet hyvä tyyppi, mutta hyvään valmentajaan kuuluu myös sosiaalinen osaaminen. Valmentaminen on kuitenkin ihmisten kohtaamista.


P: Tiettyyn pisteeseen asti alalla kuin alalla pääsee eteenpäin sillä että on hyvä tyyppi. Jos ihmiset aidosti pitävät sinusta, saat valitettavan paljon anteeksi. Mutta jos olet pätevä, mutta aivan sosiaalisilta taidoiltasi bataatti, niin pysyvien valmennussuhteiden luominen tulee olemaan tuskien taival.


J: Entä jos on erittäin hyvä ja tuloksekas ja bataatti? Saa tuloksia vuodesta toiseen lajin huipulle. Urheilijat näkevät bataattiuden välttämättömänä pahana. Esimerkiksi yleinen mielikuva Boris Sheikosta


P: Molemissa ääripäissä on poikkeuksia. Voi olla super mahtava tyyppi, joka on käynyt elämäm_kovan_korkea_koulun ja asiakkaat kilpailevat päästäkseen hänen pikkurillinsä ympärille. Koska hän on persoonana niin miellyttävä. Tälläisiä supliikkityyppejä on olemassa ja he saavatkin myytyä, mutta moni heidän asiakkaistaan ei ole pitkäaikaisia sillä tulokset jäävät vähäisiksi. Samoin kuin toista ääripäätä superpätevistä ja antisosiaalisista tyypeistä.


T: Näkisin että monesti urheilijat sietävät superpätevän valmentajaa ja antisosiaalista persoonaa, koska haluavat saada tuloksen ja mestarin tittelin joka takaa uralle jatkuvuuden. Mutta kun puhutaan kuntoilijoista tai lajeista joissa et pysty elättämään itseäsi titteleillä, niin ei ole järkeä kitkutella ja vihata harrastustaan. Voin kokemuksesta sanoa, että epäpätevä valmentaja aiheuttaa edellä mainitun olon. Toki olen samaa mieltä Pekon kanssa supliikkityypistä ja etenkin kuntokeskukset arvostavat näitä supliikkityyppejä jotka saavat asiakkaita, jopa vähän pakkomyymällä palveuitaan ja siten tuottavat keskuksille voittoa. Oli asiakas kuka tahansa, hänen täytyy löytää omaa tavoitetasoaan vastaava valmentaja jonka kanssa myös kemiat kohtaavat.


P: Valmentajan ammattitaito ja pätevyys ovat tekijöitä, jotka itse ensisijaisesti valitsisin omalle valmentajalleni, koska haluan hyötyä valmennussuhteesta oman kehityksen muodossa. Joku toinen taas saattaa haluta ns. henkistä voittoa, jolloin valmentajan sosiaaliset taidot ovat suuremmassa roolissa.



Terveisin Joonas, Pekko & Tuukka