Edellisessä blogikirjoituksessa esiteltiin blogin tarkoitusperiä ja tavoitteita. Tällä kertaa esittelemme henkilöt blogin takaa. Ennen kun esittelemme itsemme tarkemmin voimme yleisesti sanoa muutaman sanan meistä. Olemme kaikki harrastaneet liikuntaa koko ikämme ja koemme tavoitteellisen harjoittelun ennen kaikkea elämäntavaksi. Emme silti identifioidu pelkästään urheilullisten elämäntapojen kautta, vaan elämämme sisältää myös paljon muutakin.
Tuukka
Koulutukseltani olen liikunnanohjaaja (amk) ja työskentelen liikunta-alalla yrittäjänä. Teen mm. kuntoilijoiden fysiikkavalmennusta ja ohjaan eri-ikäisille ryhmille liikuntaa. Tulen vastaamaan pääasiassa blogin tieteellisen reunan kirjoituksista. Pohjimmiltani olen suuri nörtti. Vapaa-ajalla harrastan e-urheilun seuraamista, sarjakuvien lukua ja erilaisten liikunta-alan podcastien kuuntelua sekä mielenkiintoisten tutkimusten lukemista.
Koen tavoitteellisen harjoittelun olevan puoliksi tiedetä ja puoliksi taidetta. Tietäällä tarkoitan perusperiaatteita, joiden varaan rakennan urheilulliselle elämäntavalle vankan perustan. Taidetta on kun etsitään jokaiselle. perusteiden päälle sopivat, omat käytännön toteutustavat. Vaikutteita omaan valmennukseeni olen ottanut useilta alan sekä tutkijoilta että käytännön valmennuksessa ansioituneilta ihmisiltä. Muutamia nimiä mainitakseni: kotimaisista Juha Hulmi ja Utti Hietala sekä ulkomaalaisista Layne Norton, Eric Helms, Joe Bennet, John Meadows ja Scott Abel. Edellämainittuihin herroihin tutustuneet löytänevätkin kirjoituksistani varmasti paljon yhteneväisyyksia esikuviini.
Vaikka seuraan paljon viimeisintä tieteellistä kehitystä, koen olevani parhaimmillani kun etsin tutkimuksista ne asiat jotka vievät harjoittelijaa isossa mittakaavassa eteenpäin. Liiallinen keskittyminen yksityiskohtiin monesti vain jarruttaa perusteisiin paneutumista.
Pekko
Olen valmennukseen erikoistunut liikunnanohjaaja (amk) ja Tuukan tavoin valmentaja-yrittäjä. Teen työtä sekä ryhmien että yksilöiden kanssa. Olin pitkään juniorikoripallossa fysiikkavalmentajana, jonka jälkeen vaihdoin yrittäjäksi ja “tavallisten” ihmisten pariin. Valmennusfilosofiani perusta on tehdä treenaaminen ja terveellinen elämä mahdollisimman helpoksi ja nautinnolliseksi jokaiselle yksilölle. Tähän tavoitteeseen päästään fiksujen ja näyttöön perustuvien valintojen kautta. Seuraan alan tieteellistä puolta sekä kotimaisten että ulkomaisten julkaisujen kautta. Näistä mielestäni mielenkiintoisimpia ovat mm. Juha Hulmi ja Brad Schoenfeld.
Muiden kehittämisen lisäksi kehitän myös itseäni jatkuvasti, pyrkimyksenäni pystyä selvittämään vastaukset minulle (joko muiden tai itseni toimesta) esittämiin kysymyksiin, jotta voisin paremmin täyttää valmentajan saappaat tulevaisuudessa. Rakennan kokonaisuudet vahvojen perusasioiden päälle ja lisään hienoja yksityiskohtia sen päälle tarvittaessa.
Vapaa-ajalla liikun luonnossa pyörällä tai jalan, treenaan tai kulutan viihde-elektroniikkaa pelaamalla pelejä joissa voin tehdä mahdottomia tai katsomalla elokuvia joissa tapahtuu itseäni suurempia asioita. Liikunnan merkitys minulle on mahdollistaa seikkaileminen vapaa-ajalla.
Motto: “Aina on hyvä päivä kyykätä!”
Joonas
Kahdesta edellisestä herrasmiehen tavoin ja myöskin heistä poiketen, itse opiskelen edelleen Liikunnanohjaaja (AMK) -tutkintoa. En niinkään tuo blogiin kolmatta valmentajan näkökulmaa, vaan pyrin avaamaan asioita urheilijan sekä valmennettavan puolelta. Toimin eräänlaisena ihmiskokeena sille, kuinka meidän oman treenifilosofian avulla pystyy kenestä tahansa valmentamaan äärimmillään jopa kisalavoille tähtäävän urheilijan.
Vaikka tavoitteellinen harjoittelu vaatiikin tietynlaisia uhrauksia elämässä, tarkoituksena on kuitenkin osoittaa, että järkevillä ja perustelluilla valinnoilla pystyy elämään myös normaalia elämää perinteisen “kellarissa yksin kanaa ja riisiä syömällä” - lihapäämentaliteetin sijaan. Yllätykseksi myös itse seuraan “tavallisen” urheilun lisäksi e-urheilua ja pidän myös pelaamisesta, hah mitä perus nörttejä koko sakki!
Tulen jakamaan ja kertomaan subjektiivisesti omista treeneistä, ruokavaliosta sekä kokemuksistani valmennuksen aikana, joita sitten Tuukka reflektoi valmentajan näkökulmasta perustellen erilaiset valinnat harjoitteluni taustalla.
Olen itse suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen työn puolestapuhuja, jossa pidetään kirjaa omasta kehityksestä (tai kehittymättömyydestä) ja opitaan sekä kehitytään prosessin aikana. Ikuinen “optimaalisuuteen” pyrkiminen on toissijainen asia, ahkeran ja pitkäjänteisen työn sijaan. Siihen pakkomielteisesti pyrkiminen on petollinen sudenkuoppa jossa usein lillukanvarret syrjäyttävät suuret ja tärkeät kokonaisuudet. On mielestäni tärkeää nöyrästi tiedostaa oma inhimillisyytensä, jotta pystyy tunnistamaan omat heikkoudet sekä vahvuudet ja toimimaan niiden kanssa.