Joonas ja Tuukka käyvät läpi miksi Joonas valitsi Tuukan valmentajakseen kisamatkalleen. Tekstissä sivuutetaan myös valmentaja-valmennettava-suhdetta kokonaisuutena. Teksti ei ole varsinaisesti tieteelliseen näyttöön perustuvaa. Vaan kahden ystävän, joita koskee myös valmentaja-valmennettava-suhde, keskustelua.
Miksi Joonas halusi itselleen valmentajan?
J: Ennen kaikkea halusin objektiivisen näkökulman sekä harjoittelun monipuolistamisen liikevalintojen ja ohjelmoinnin kautta. Esimerkiksi rasitustavan muuttaminen frekvenssi-volyymi-intensiteetti nepien välillä.
J: Oma tietämys on kaikilla rajallinen ja toisesta oppii aina uutta.
J: Valmentajan kanssa toimiessa on myös stressi ja vastuu jaettuna, eikä tarvitse yksin olla vastuussa kaikesta. Tämä tekee projektista vähemmän kuormittavaa.
Miksi päädyit valitsemaan Tuukan?
J: Luonnollisin syy on että tunnetaan entuudestaan. Näin ollen tiedän ammattitaidon ja osaamisen tason, jonka johdosta kunnioitan Tuukkaa valmentajana. Yhteydenpidon helppous, kun ollaan muutenkin paljon tekemisissä. Yleisesti epävarmuus uuden tuntemattoman valmentajan valinnassa “Kuka olisi tarkalleen juuri mulle sopiva henkilö”
J: Yhteydenpidon ollessa helppoa ja projektin ollessa käynnissä on mielenkiintoista tarkkailla ja dokumentoida reaaliajassa. Haluan myös kokea tämän itselle uuden, ison ja tärkeän asian hyvän ystävän kanssa (nyyh liikkis)
J: Tässä myös näkee konkreettisesti mitä hyviä ja huonoja puolia tämän kaltainen kaveri/valmennussuhde tuo mukanaan!
Miksi Tuukka suostui ottamaan Joonaksen asiakkaaksi?
T: Onhan tässä mahtava mahdollisuus laittaa omaa ammattitaitoa testiin ja pakottaa itseään kehittämään omaa osaamistaan! Tämän kaltaisessa projekti on tavoitteiden takia vaativampi kun peruskuntoilijan “kesäkuntoprojekti”. Täytyy myös olla todella tarkka volyymin ja liikevalintojen kanssa mitä ohjelmaan laittaa. Joonaksen tuntien, treeneissä tehdää kaikki se volyymi ja intensiteetti mitä lukee ja frekvenssistäkään ei tingitä. Joten on pitänyt etsiä liikevalintoja ja treenitekniikkoja, jolla lihasta rasitetaan riittävän kovaa, mutta hermostoa ja niveliä säästetään. Joonas onkin käyttänyt paljon aikaa lihasten mind-muscle-connectionin opetteluun. Tietotaidon ollessa rajoilla olen noudattanut yhtä ja samaa ohjenuoraa, “When in doubt, go 3DMJ”!
T: Tässä on samalla hyvä mahdollisuus dokumentoida tätä prosessia sekä urheilijan että valmentajan näkökulmasta.
T: On myös helppoa lähteä rakentamaan treeniohjelmia ja -ohjelmointeja vanhalle treenikaverille. Työmoraalin lisäksi tuntee toisen treenitaustat ja -mieltymykset.
T
: Viitaten Herkkis-Joonakseen edellä, onhan tässä myös itsellä mahtava tilaisuus auttaa ystävää!
Mitä hyötyä on siitä että olette entuudestaan kavereita?
J: Lähinnä juurikin kaverisuhteen hyötyjen takia alunperinkin valitsin Tuukan, joista olikin jo puhetta ylempänä. Yhteydenpidon helppouden ja luontavuuden kautta sekä jo ansaitun kunnioituksen osaamista ja tekemistä kohtaan. On helppo luottaa toiseen, kun tietää hänen laittavan parhaansa ja kaikkensa tähän projektiin, eikä tee sitä vain dollarinkuvat silmissä vasemmalla kädellä.
J: Valmennettavan kokonaisvaltainen tunteminen, tietää arjen rutiinit ulkopuolista paremmin ja yksityiskohtaisemmin, mikä mahdollistaa erilaisiin muuttujiin ennakoimisen ja paremman reagoimisen.
J: Myös se, että oman kehon kanssa kun on ollut erilaisia ylikuntoon viittaavia oireita aikaisemmin, on niiden henkilökohtaisten oireiden tulkitseminen yhdessä helpompaa yhteisen treenihistorian sekä asunnon jakamisen jälkeen huomattavasti vaivattomampaa.
T: Ja tähän liittyen vielä yhteinen kieli treenisanastossa, anteeksi keskeytys.
J: Tietysti myös keskenäinen luottamus
T: Meillä molemmilla samanlainen rationaalispohjainen ajatusmaailma treenaamiseen. Jos ajatusmaailma ei kohtaa ei siitä tule kovin pitkää yhteistyötä. Tämä toki pätee myös kaikkiin valmennussuhteisiin!
T: Tämä projekti tunnu työtehtävältä, vaan pikemminkin harrastukselta johon haluaa panostaa aikaansa! Tätä kautta oma asennoituminen tähän on ollut koko ajan 100%, eikä tämä tunnu taakalta muiden töiden lisäksi. Vertaus joku tuunaa autoa, Tuukka tuunaa Joonaksen kroppaa.
Mitä uhkia tämän kaltaisessa valmennussuhteessa on?
J: Auktoriteetin pieneneminen, kun on entuudestaan kavereita. Myös valmentajan objektiivisuus voi heikentyä. Onko heikentynyt?
T: Koen että objektiivisuus on vaan kasvanut ajan myötä, kun oma tietotaito ja ammattitaito on kasvanut ja saanut lisää kokemusta näin spesifin tavoitteen valmentamisesta. Jälleen viittaan samanlaiseen ajatusmaailmaan.
J: Tietysti mahdollisuus on myös ystävyyssuhteen kariutuminen, jos hommat menee jollain tapaa täysin pieleen! (Tuukka nauraa väliin) Ajankäyttö saattaa tietysti myös kärsiä, koska ei ole kyse “virallisesta” valmennussuhteesta?
Katse tulevaisuuteen
T: Ainakin yksi asia tulee mieleen missä en voi auttaa, poseeraus. Rehellisesti mulla ei ole muuta käsitystä lajin poseerauksesta kun mitä kisoista olen katsonut videoita.
Jatketaanko valmennussuhdetta ensimmäisten kisojen jälkeen?
J: Aika näyttää mitä se tuo tullessaan.
T: Riippuu ennen kaikkea siitä miten Joonas koki kilpailun ja haluaako kilpailla uudestaan. Mutta myös siitä oliko Joonas tyytyväinen saavuttamaansa kuntoon.
J: Ja voihan olla että tykkään kisaamisesta vaikka sijoitus olisi ollut huono tai puolestaa sijoittuu hyvin, mutta inhoaa itse kilpailua.
Joonas ja Tuukka