Kisamatka 1

Hellou! Nyt olisi ensimmäisen kisamatka-postauksen aika. Postaussarja tulee käsittelemään meikäläisen matkaa keväällä 2020 oleviin Men’s Physique -kisoihin. Ajattelin aloittaa hieman syistä ja taustoista miksi ja miten tällainen projekti lähti käyntiin!

Kuntosalilla olen käynyt jo noin 17- vuotiaasta asti, jolloin rimppakinttuinen jalkapalloilija halusi saada vähän lihasmassaa lisää. Ensimmäinen junttipuntti-ohjelma sisälsikin 3x viikkoon yläkropan ja 1x viikkoon jalat. Hah eli siis ideaalinen treeniohjelma Men’s Physique -kisoihin? Ilmankos laji tuli valittua itselle sopivaksi.. Epämääräistä ja säännötöntä harjoittelua jatkui useita vuosia, niinkään ruokavalioon puuttumatta. Harva nuori miehenalku jaksaa tai haluaa kiinnittää huomiota ruokailutottumuksiin. Tärkeintä siinä iässä on kuitenkin harjoittelun yhteydessä saada tarpeeksi kaloreita palautumisen varmistamiseksi (pahoittelen, tässä postauksessa ei ole lähdeviittauksia kuten muissa, lähinnä omaa subjektiivista sadattelua harjoittelusta).



Vierumäellä ammattikorkeakoulun 2013 alettua oli jo mainittua epämääräistä harjoittelua takana useampikin vuosi. Harjoittelun progressiivisuus oli nollassa ja ainainen korkea volyymin määrä oli taannut jo pitkään jatkuneen kehittymättömyyden. Koulussa liikunnan ja urheilun määrä kasvoi kasvamistaan, harjoitusten kuormittavuus pysyi kuitenkin samana jatkuvasti järkevällä kaikki sarjat failureen -tasolla. Tämä tilanne johtikin väistämättä ylikuormitukseen ja sitä kautta ylikuntoon. Kroppa löi jarrut päälle ja itsensä totaaliseen jumiin (tästä tulen kertomaan tarkemmin myöhemmin), mikä johti melkein kaksi vuotta kestäneeseen urheilu- ja liikuntakieltoon.



Vuoden 2017 keväästä pystyin varovaisesti aloittamaan harjoittelun uudestaan. Lihasmassa oli tottakai kadonnut suurimmilta osin, mutta paino pysynyt silti kutakuinkin samoissa (kehonkoostumus siis muuttui hiieman epämiellyttävään suuntaan). Harjoittelu oli aika tuskallista ajoittain, olinhan viimeksi ollut kuntosalilla harjoittelemassa aivan erilaisista lähtökohdista. Motoriikka ja voimat olivat täysin kadoksissa useamman vuoden liikkumattomuuden jäljiltä, joten kaikki piti opetella täysin uudestaan. Aluksi keskityin lähinnä “harjoittelun harjoitteluun”, pitäen ruokavalion kutakuinkin siistinä, mutta ei missään mielessä optimaalisena (jos sellaista kuin optimaalinen ruokavalio edes on,ei ole).


Kärsin pienimuotoisen loukkaantumisen hyvin sujuneen perusharjoittelukauden aikana. Hack-kyykkyä tehdessä, erittäin pienillä painoilla, tunsin viiltävän kivun vasemmassa kyljessä. Olin lämmitellyt hyvin ja painot eivät todellakaan olleet missään nimessä isot, kuitenkin onnistuin venäyttämään vasemman puolen kylkiluut. Kipu oli yllättävän suuri ja rasittava verrattuna siihen miltä loukkaantuminen kuulostaa. Makasin tapahtuman jäljiltä melkein tunnin verran kuntosalin lattialla, kun en pystynyt nousemaan pystyyn. Konttasin pukuhuoneeseen ja minut kyyditettiin lääkäriin, mistä seurasi usean päivän Tramal-kuuri (jotta pystyi edes makaamaan sängyssä ilman kipua) ja usean viikon harjoittelutauko sekä sovellettua harjoittelua salilla.



Peruskunnon rakentamisen jälkeen kesäkuussa 2018 aloitimme Tuukan kanssa tavoitteellisen harjoittelun, laittamalla kuntoon harjoitusohjelman ja pudottamalla kehon rasvaprosenttia hieman järkevämpiin lukuihin. Tuolloin painoin lähempänä 88kg ja ylimääräistä oli ja reilusti (pieni pullaposki). Ensimmäinen ajatuksella ja ohjatusti toteutettu dieetti sujui erittäin hyvin ruokailujen ja treenin ohessa. Arkiruokailu 1 -kirjoituksesta löytyy ruokapäiväkirja dieetin loppupuolella olleesta lepopäivästä sekä ensimmäisessä Nörttivaroitus! -kirjoituksessa avataan hieman tarkemmin kuinka harjoittelu rakennettiin dieetin aikana.


Seuraavassa Kisamatka 2. -kirjoituksessa tuun höpöttämään dieetin lopusta ja reverse dieetin alusta, sekä omia fiiliksiä tiheämmän frekvenssin harjoitusohjelmasta! Mahtavaa, jos jaksoit lukea koko postauksen, ja tulevaisuudessa tulossa törky nepiä lisää!

Ps. Huomasiko, että tykkään memeistä? Terkuin, Joonas