100% broscience: Meidän suurimmat oivallukset treenin kehittävyyteen 2019

Päivitetty: maalis 27

100% broscience on kirjoitussarja jossa Tuukka, Joonas ja Pekko käyvät läpi omia epätieteellisiä vinkkejään treeniin, ruokavalioon ja palautumiseen. Sarja pohjaa siis omiin ja asiakkaiden kokemuksiin ja huomioihin. Myös nämä ovat osa evidence based -valmennusta, eivät vaan tutkimukset.


Tällä kertaa Pekko ja Tuukka ottavat katseen taaksepäin ja miettivät mitkä olivat omaan treeniin eniten positiivisesti vaikuttaneet asiat vuonna 2019.





Tuukka

Itselle kaikkein suurin oivallus vuonna 2019 oli miten tärkeää uni oikeasti on. Vaikka olin jo pitkään tiennyt miten tärkeää uni on teoriassa, toi vuosi 2019 jotenkin realisoitumisen tähän. Aloin kesällä 2019 priorisoimaan unta. Alkuun jopa hiukan pakottaen aloin nukkumaan vähintään kahdeksan tuntia yössä. Jos joku yö ei tullut vähintää kahdeksaa tuntia, niin nukuin heti seuraavana yönä edellisen yön velat pois.


Tämän myötä treenitulokset räjähtivät kasvuun. Vaikka en muuttanut treeneissä muuten juuri mitään - samat progressiomallit, liikevalinnat ja ruokavaliopohjat - nousivat kaikkien vertailuna käyttämieni liikkeiden tulokset. Unen lisäksi ainoa iso muutos oli, että jätin pois kaiken “palauttavan liikunnan”. Toki samaan aikaan päivätyöni vaihtui tietokoneelta istumisesta liikuntatuntien pitämiseen. Uusi työ toi mukanaan päivittäisen askelmäärän nousun, joten en olisi enää pystynyt palautumaan treenieni vaatimalla tavalla.


Nyt 2020 olen jatkanut samaa 2019 päätettyä tapaa. Iltarutiinini arkisin on lähes joka päivä seuraavanlainen

  • 20:30 uutisten jälkeen aamupalan valmistelu

  • 21:15 muut iltatoimet

  • 22:00 viimeistään sängyssä ilman puhelinta

Tietenkään tämä ei toteudu kaikkina iltoina, mutta tähän pyrin. Alun satunnaisen lipsumisen jälkeen, on tästä alkanut muodostumaan hyvä tapa!


Pekko

Rikkonaisen vuoden tuomat haasteet näkyivät treenaamisessani vuonna 2019: Yrittäjän orastava ylikuormittuminen alkuvuodesta, selän jumiutuminen keväällä, kesä saariston rantarosvona ja uusi päivätyö syksyllä. Syksyyn päästessä treeni oli ollut oikeastaan satunnaista ja olin tehnyt paljon kompromisseja treenien suhteen, monesti valiten treenaamisen sijasta jonkin muun aktiviteetin tai taidon harjoittelun. Syksyllä arjen tasaannuttua päivätyön myötä huomasin, että säännöllisen treenaamisen tuoma hyvä fiilis oli oikeastaan puuttunut koko alkuvuoden. Kai tässä pätee se että asian huomaa vasta sitten kun sen menettää, tai tässä tapauksessa kun se saa takaisin.


Mutta miksei tämä toiminut aikaisemmin? Miksi en saanut treeniä rutinoitua ennen syksyä? Olen itsekseni pohtinut tätä ja todennut syyn olevan omassa vaatimustasossani. Olen aiemmin tottunut siihen, että treenikaudella liikuntaa tulee 5-6 kertaa viikossa. Kun siihen ei ollut realistista päästä, annoin itseni ajatella että se siitä sitten, tämä ei kannata. Totuus on kuitenkin, että koska minulla ei ole kilpailullisia tavoitteita vaan henkilökohtaisen kasvun ja hyvinvoinnin tulokulma aiheeseen, riittää muutama treeni viikossa ihan hyvin terveyden ylläpitämiseen. Tästä päästäänkin syksyyn, jolloin treenasin 3-4 kertaa viikossa ja voin todella hyvin.


Tärkeintä tässä onnistumisessa oli se, että tein liikkumisesta taas mieluisan tavan ja opin nauttimaan itse tekemisestä enkä sen määrästä. Ehkä tuossa aiemmassa ajattelutavassa ego on ollut hieman valloillaan, mutta uskaltaisin väittää että olen ainakin oppinut vaimentamaan egoni huutelua. Itseäni vastaanhan tässä muutenkin vain väännetään.


Kohti ehjempää treenivuotta 2020!

Tuukka ja Pekko