100% broscience on kirjoitussarja jossa Tuukka ja Pekko käyvät läpi omia epätieteellisiä vinkkejään treeniin, ruokavalioon ja palautumiseen. Sarja pohjaa siis omiin ja asiakkaiden kokemuksiin ja huomioihin. Myös nämä ovat osa evidence based -valmennusta, eivät vaan tutkimukset.
Tällä kertaa vuorossa brosciencen hengessä omia loukkaantumisia tai muuten liikuntaa rajoittaneita tilanteita sekä niiden kanssa harjoittelua. Mukana myös Valtin ravitsemusasiantuntija Heidi Kinnunen!
Huom! Ennen tekstin lukemista muista, ettei kukaan neljästä ole terveydenhoito- ja kuntoutusalan ammattilainen. Jokainen Valtin valmentajista puhuu tässä yhteydessä ainoastaan omista kokemuksistaan.
Tuukka
Itsellä kaksi isointa vammaa ovat olleet 2014 loukkaantunut vasen kiertäjäkalvosin ja 2015 oireillut alaselän välilevynpullistuma. Amerikkalaista jalkapalloa pelatessa ehti sitten olla paljon pieniä vammoja, mutta ne eivät haitanneet isossa mittakaavassa harjoittelua.
Molempien vammojen kanssa harjoitellessa lähestyin asiaa oikeastaan samalla tavalla. Etsin joukon liikkeitä, jotka harjoittavat vammaa ympäröiviä lihasryhmiä, mutta eivät tuntuneet kivuliaita suorittaa ja tein niitä. Ja tein niitä paljon! Erilaisia vipunostoja ja pystypunnerrusta olkapään seudulle ja reverse hyperia, lantion nostoa ja etukyykkyjä alaselän ollessa akuutti tuli tehtyä vähintään neljänä päivänä viikossa. Panostin samalla erityisen paljon voima- ja painonnostoliikkeiden tekniikkaan.
Nyt 5-6 vuotta myöhemmin vammat eivät enää juurikaan haittaa liikkumista, vaan tulokset salilla ovat parempia kuin koskaan. Vammojen kanssa harjoittelu opetti kokonaisvolyymin hallinnasta ja omista rajoista paljon. En usko että kumpikaan vamma aiheutui yksittäisestä tekijästä! Mitä oma rajallinen käsitys kiputieteestä kertoo, on kivun lähde harvoin yksiselitteinen.
Silti yksi "haitta" on olkapäähän jäänyt. En pysty nukkumaan enää vasemmalla kyljellä. Jos joskus nukahdan vaikkapa sohvalle vasemmalle kyljelle, herään n. 30min päästä puutunut tunne kädessä.
Pekko
Koripallo on jättänyt pysyvät jäljet, niin hyvässä kuin pahassa. Molemmat negatiiviset vaikutukset liittyvät oikeastaan vain oikeaan jalkaan: lukuisten nilkan nyrjähdysten ja nivelsiteiden revähtämisten jäljiltä oikea nilkka on todella jäykkä. Lisäksi olin harmikseni todella oikeakätinen koripallossa, joka johti ponnistamisessa vasemman jalan painottamiseen. Tämän johdosta oikean pakaran aktivoiminen vaatii nykyään paljon ajatustyötä ja keskittymistä. Yhdistettynä nämä näkyvät etenkin kyykätessä, kun vartalo haluaa kiertää ja nojata vasemman jalan varaan. Keskittymällä ja oikean puolen toispuoleista voimantuottoa harjoittelemalla tilanne on parantunut, mutta toispuoleisuus tulee todennäköisesti olemaan läsnä pitkään, kenties aina.
Isoimmista yksittäisistä vammoista selkäni koki 2013 kesällä Malesiassa asuessani lievän välilevyn pullistuman, joka johti pitkälti 2 kuukauden treenitaukoon poislukien fysioterapeutin kuntoutusohjelman. Tein orjallisesti kuntoutusohjelman mukaisia harjoitteita ja vihasin sitä, mutta tein ne koska näin ne myös sijoituksena tulevaan toimintakykyyn. Sainkin selän kerralla kuntoon ja vaiva ei ole palannut.
Viimeisimpänä vaivana vasemman polven sivusiteeni revähti lievästi kesällä 2019. Vaiva alkoi pienestä virheliikkeestä sivuttaisliikkeessä, mutta vaivasi oikeastaan kesäkuusta jouluun. Vaiva parani jälleen kerran säännöllisellä fysioterapialla ja varovaisella progressiivisella kuormituksella. Vielä en ole löytänyt täyttä luottamusta polveen, mutta pystyn jo treenaamaan normaalisti.
Kaikkiaan loukkaantumiset ovat ohjanneet minua pohtimaan kehonhuoltoa keinona ylläpitää toimintakykyä ja tunnistaa rajani. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta loukkaantumiset todellakin ovat saaneet minut arvostamaan terveitä päiviä kun mikään ei kolota ja vaivaa.
Heidi
Minulla on tässä vuosien aikana ehtinyt olla jos jonkinmoista vammaa. Suurin osa lienee peräisin puhtaasti liian kovasta, määrällisesti runsaasta ja pöljästi ohjelmoidusta harjoittelusta. Päällimmäisenä mieleen muistuvat kiertäjäkalvosimen repeämä, jalkapöydän rasitusmurtuma, välilevynpullistumat sekä jokin ritsahdus, jonka seurauksena polvi turposi jalkapallon kokoiseksi. Viimeisin välilevynpullistuma minulla oli pari vuotta sitten, kun raskaus toi vielä extrarasitusta jo muuten kuormittuneelle selälle.
Hauskaahan tässä on se, että aina en edes mukauttanut harjoitteluani: Kiertäjäkalvosinvamman kanssa kävin edelleen treenaamassa tulevaa tanssiesitystä varten, kävin ohjaamassa ryhmäliikuntaa murtuneella jalalla sekä kyykkäämässä jalkapallon kokoisella polvella. Tyhmää? Erittäin. Sillä hetkellä se kuitenkin tuntui hyvältä ratkaisulta.
Selkäongelmien kanssa olen ollut varovaisempi. Kävin fysioterapiassa niin paljon, että kukkaroon alkoi särkeä myös. Sain siitä kuitenkin paljon apua ja työkaluja sekä opin myös syistä toistuvien selkäkipujen taustalla. Jatkoin kuntoutusharjoitteiden lisäksi liikkumista kivun sallimissa rajoissa - Erityisesti kävely ja vesijuoksu tuntuivat sekä lievittävän selkäkipua että parantavan kivusta madaltunutta mielialaa. Voimaharjoittelun pariin palasin heti kivun salliessa ja koin sen itseasiassa edistäneen kuntoutumista todella paljon.
Vammat eivät enää juurikaan vaivaa. Ainoastaan viimeisimmästä välilevynpullistumasta jäi hieman hermotusongelmia vasempaan jalkaan sekä vatsalihaksiin, joita joudun edelleen jumppailemaan. Käytännössä ne eivät kuitenkaan haittaa elämää mitenkään!
Muistakaa kaikki ottaa rohkeasti yhteyttä kuntoutusalan ammattilaiisiin, mikäli tuntuu ettei omin neuvoin pärjää!
Hyvää kesää kaikille!
Tuukka, Pekko ja Heidi